Ihanan aurinkoiset onnittelut 3vuotiaille sisaruksille Deksulta <3

 

Deksulle kuuluu muuten hyvää, muutto sujui hyvin ja elämä uudessa kodissa on asettunut uomiinsa. Oma piha on ollut ehkä se paras juttu Deksulle, ja koiruus oppi tontin rajat uskomattoman nopeasti... kesäksi harkinnassa on pienimuotoinen aita, kunnes pensaat vähän kasvaa, vaikka lähinnä ne aidat palvelisi omaa mielenrauhaa omistajille, koira kun ei ole kipittelemässä pihalta minnekkään. Mutta eikös se niin ole, että vahvat aidat ja hyvät naapurit tms :D Omistaja näkee jo sielunsa silmin, kuinka koira menisi naapurin kukkapenkkiin asioille... hmm... aidat harkinnassa :)

Deksu kerkesi kyllä syksyllä aiheuttaa pienimuotoisen sydärin perheelle, kun meni ahmimaan ison purkin lasten xsylitol pastilleja, ja kotona vastassa oli huojuva, tärisevä ja kaatuileva koira. Allekirjottanut joutui työntämään velttoa koiraa vanhaan kesäautoon (koska toki perheen normiauto oli miehellä töissä mukana) ja niin sitä kiidettiin 70-luvun rotiskolla kymmeniä kilometrejä eläinlääkäriin ja onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja koiran verensokerit saatiin normaalitasolle ja tuntien seurannan jälkeen koira kotiin. Mutta tämän jälkeen opittiin, että meillä on todellakin melkoinen pomppiva kenguru, ja kaikki vähääkään vaarallinen/säilyttämisen arvoinen syötävä laitetaan visusti jemmaan jos koira jää yksin kotiin.

 

Mutta vielä kerran: PALJON ONNEA 3VEET!

Deksun alkuvuosi on ollut muutosta täynnä. Ensiksi koiruus sai totutella yksin oloon päivisin, kun emäntä palautui työelämään ja lapsetkin lähtivät päivkotiin. Onneksi isäntä pääsi työpäivän välissä ruokiksella moikkaamaan karvakuonoa, mutta kyllä Deksukin hieman ihmeissään alkuun oli. Ihme ja kumma, koiruus ei kuitenkaan ulvoskellut tai haukkunut (naapureiden mukaan) päivisin ja ei vaikuttanut ahdistuneelta, mitä alkuunsa pelättiin. Ehkä eniten yksinäisten päivien vaikutus näkyi siinä, että koira seuraili meitä entistä tiiviimmin, eikä pihasta (tuosta postimerkin kokoiselta pläntiltä) tarvinnut pelätä, että olisi lähtenyt humputtelemaan ilman omaa väkeä.

 

Nyt kuitenkin emäntä palautui kesäkuun alusta takaisin kotiin, ainakin kesän saavat sekä koira että lapset nauttia lomailusta ja Deksullekin on aamuihin palannut pitkät lenkit, joista koiruus selkeästi nauttii. Ihanaa kun ei ole kiire

 

Iso muutos on kuitenkin taas Deksulla tulossa, osoite vaihtuu kuun vaihteessa ja sanomme heipat rivarille ja omakotitalo kutsuu... Saas nähdä mitä hurttalainen tykkää uudesta isosta pihasta, jossa saa humputella vapaana.

 

Deksu toivottelee kaikille sisaruksille omistajineen oikein mukavan leppoisaa ja aurinkoista kesää!

Viivi kävi uimassa koirakylpylä OnnenKoirassa Hyvinkäällä. Uinti sujui hyvin. Aluksi ramppi pelotti kovasti, mutta uimaopettaja nappasi koirulin syliin ja kantoi veteen. Pikkuhiljaa  Viivi oppi tulemaan ramppia pitkin ylös ja takaisin veteen. Viivi haki noutokapulaa vedestä sekä palloa. Noutaminen kun on niitä Viivin vahvoja puolia. Pesu ennen ja jälkeen uinnin oli Viivistä se ikävä puoli, mutta kovasti kehuivat että on reipas dalmis ja tykkää uimisesta.

Viivi alkoi jo palelemaan ja sitten lämpimään suihkuun ja kokeiltiin kuivaamista föönillä. 

Ensi viikolla olisi toinen uintikerta aikuisten uimakoulussa. Mielenkiintoista katsoa, miten menee tällä kertaa.

Viivillä on ollut paha valeraskaus jälleen ja on syönyt siihen Galastop-lääkettä, mikä onkin auttanut pahimman yli. Ja toukokuun lopulla Viivillä on sterilointi. Uskon, että se on hyvä ratkaisu koirulille. On ollut vieraille nartuille vihainen, joten toivon, että leikkauksesta olisi apua myös tähän ongelmaan, jos hormoniperäistä aggressiota.

Kertokaapa mitä muille sisaruksille kuuluu!

Viivi onnittelee kaikkia sisaruksia eli PALJON ONNEA!

Viivin synttäripäivä meni mukavasti: vieraita kävi kylässä ja kakku maistui ja lahjoja sai availla. Mukavinta varmaan oli yhteinen metsälenkki Jessen kanssa ja sen päälle kakku maistuikin.

Jessen kanssa metsässä

pilkullinen kakku sekä koirille että ihmisille

Viivi lukee korttiaan ja alla lahjanallet

Onnittelut Ennille, Epulle, Dexulle, Viiville, Donaldille, Rekolle ja Diegolle toivottaa 2-vuotias Depsi-sisko!!!!!!!!! Paljon on tapahtunut Depsin elämässä talven mittaan eikä ole edes blogiin ehditty kirjoittamaan.

Suuri suru tuli elokuussa, kun Nomme-mummo siirtyi koirien taivaaseen. Vaikea sitä on Depsin käsittää, kun oli puhe, että siirrytään koko porukka "koirien taivaaseen", kun emäntä osti ison omakotitalon kirkonkylästä; nyt on huoneita ala- sekä yläkerrassa, missä temmeltää ja on oma piha ja kavereita paljon lähellä, niin mihin ihmeen eri taivaaseen sen mummon piti mennä? Mummon lähtö vei kirjoitushalut pitkäksi aikaa.

Mutta...niinhän se vaan on, että elämä jatkuu. Ja nyt Depsin kaksivuotissyntymäpäivän kunniaksi julkistetaan tämän päivän koirakoulukuvat eli näin on Depsi viettänyt 2-vuotispäiväänsä. Ja kysymys kuuluu,  miten te toiset sitä vietitte ( Donaldilla on varmaan taas maaailman upein kakku!?)

ONNEA SISARUKSILLE!